Turvallinen iltapäivä

Syyslukukausi seurakunnan lapsityössä ja iltapäivätoiminnassa on jo täydessä vauhdissa. Kohti joulua ja loppuvuotta mennään jo! Syksyn aikana olemme tutustuneet toisiimme ja opetelleet toimimaan ryhmässä. Yksi osaa yhtä ja toinen toista, mutta kaikki täydentävät toisiaan. Kaikki ovat yhtä hyviä ja yhtä tärkeitä. Me ohjaajat ja lapset mietimme ryhmäämme ja yhteistä iltapäiväämme. Mitä siihen sisältyy, millainen sen tulisi olla?

Lapsella on oikeus turvalliseen iltapäivään. Lapsella on oikeus olla lapsi ja oikeus aikuisen huolenpitoon. Lapsi ei aina itse kuitenkaan tiedä, mikä hänelle itselleen on hyväksi, siksi me aikuiset olemme heille sitä kertomassa. Rajat luovat turvallisuutta. Rajat ovat rakkautta ja huolenpitoa. Näin me ohjaajat ajattelemme. 

Lapsilta kysyimme suraavia asioita:

Mikä on aikuisten tehtävä iltapäivätoiminnassa?
Lapset: "Turvallisuuden pitäminen, kielletään tekemästä väärin." "Että ne hoitaa ja tekee ruokaa."

Mikä on lapsen tehtävä?
Lapset: "Pysyä paikallaan!" "Pitää hauskaa." "Olla ulkona." "Pitää siivota omat jäljet." "Leikkiä ja totella aikuista."

Mitä luulette, miksi olette täällä?
Lapset: "Että kotona ei tartte olla ilman vanhempia, silloin voi sattua jotakin. Multa kaatu maito pöydälle aamulla." "Että kotona ei tarvitse olla yksin." "Äiti ei anna olla kotona yksin, vaikka haluaisin." "Vanhemmat ovat töissä tai muualla." "Lapsi ei saa olla tosi kauaa yksin kotona, äiti on töissä puoli viiteen."

Ovet ovat avoinna seurakunnan järjestämään iltapäivätoimintaan. Tervetuloa!

Virpi, Riikka ja Merja

Hoitava hiljaisuus

Hän sanoi heille: Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää. Mark. 6: 31.

Olin viime viikolla ensimmäistä kertaa hiljaisuuden retriitissä. Kaksi päivää hiljaisuudessa ja rukoushetkien rytmittämässä ajassa. Täytyy myöntää, että aluksi olin hieman epäileväinen. Miten ihmeessä kaltaiseni höpöttäjä kykenee hiljaisuuteen, pystynkö rauhoittumaan, ja miltä minusta loppujen lopuksi pitäisi tuntua? Vähitellen ajatus levosta ja hiljaisuudesta kaiken työkiireen, kotihommien, autolla ajamisen ja säntäilyn keskellä tuntui kutkuttavalle.

Uskon, että moni meistä nykyihmisistä, omien kiireiden ja oman arkensa keskellä, etsii eheyttä ja yhteyttä tosiin ihmisiin, mutta myös yhteyttä johonkin suurempaan. Yhteyttä Jumalaan. Kristinusko on yhteyttä, joka toteutuu rukouksessa. Sanallisen ja mietiskelevän rukouksen lisäksi kristinusko tuntee sanattoman rukouksen. Jeesus pyytää opetuslapsia kanssaan johonkin hiljaiseen paikkaan levähtämään. Teksti kertoo, että he olivat olleet niin kiireisiä, etteivät olleet ehtineet edes syödä. Jeesus näki, että he tarvitsevat lepoa ja hiljaisuutta.

Yksinäisyys ja hiljaisuus voidaan tietoisesti valita. Niitä kohti saatetaan tietoisesti pyrkiä. Monet hiljaisuuteen ja rauhoittumiseen liittyvät tekijät, kuten vaikkapa sauna tai takkatuli, ilmentävät elämässä jaksamisen kannalta välttämättömiä kiinnekohtia. Ne mahdollistavat levon, rauhoittumisen ja välimatkan ottamisen tavalliseen arkeen.

Retriitissä hiljaisuuteen oli lopulta helppo sukeltaa. Oli tavattoman rentouttavaa, kun yhdessä ensin ääneen sovittiin siitä, ettei toisen hiljaisuutta häiritä puheella. Sai luottaa siihen, että me voimme jakaa tämän hetken ja kokemuksen myös sanattomasti. Kaikki oli nopeasti hyvin luontevaa. Hiljaisuus ja rukous hoitavat, rentouttavat ja kantavat. Jotain, mitä ammentaa myös sinne arjen keskelle.



 

Herra - kiitos että ohjaat minut sisälle hiljaisuuteen, vaikenemaan lähelläsi. Sinä pidät minusta huolta ja tahdot ohjata minua yhä syvemmälle rakkauteesi. Hiljaisuudessa, yhteydessä sinuun tahdot sanoa minulle, että rakastat minua enemmän kuin voin ymmärtää.

Anna

Rukous kirjasta Hiljaisuuden rukouksia, Kirjapaja 1993.
Kuvat: Omia, Susinimen leirikeskuksen rannoilta Mikkelistä.